Mitä Pariisissa luvattiin
Kuten tunnettua, Suomi ja muut Pariisin ilmastosopimuksen ratifioimat maat ovat sitoutuneet yhteiseen tavoitteeseen minimoida ilmastonmuutoksesta aiheutuvia riskejä. Suomenkielisessä Wikipediassa sopimuksen tavoite kuvataan lakonisesti näin: "Sopimuksessa lämpötilan nousu rajataan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna". Mutta kovin vähän on keskusteltu siitä, mitä päästöille pitäisi tapahtua, jotta tuohon tavoitteeseen päästäisiin.
Ilmaston tulevaa kehitystä ennakoidaan ilmakehän käyttäytymistä simuloivien ilmastomallien avulla. Koska tulevaisuudessa tapahtuvia kasvihuonekaasupäästöjä ei tunneta, perustuvat ilmastomallit päästöjen kehityspolkuihin, eli RCP-skenaarioihin. Niitä rinnalle on laadittu SSP-skenaarioita, jotka sisältävät myös sosiaalisia kehityspolkuja, kuten ennakoidun väestönkasvun ja taloudellisen kehityksen. Kun RCP-skenaariot näyttävät odotetun lopputuloksen eri päästöskenaarioilla, on SSP-skenaariota käytetty myös sen arvioimiseen, millainen kehityspolku ihmiskunnan pitäisi valita, jotta lopputulos olisi toivottu (kuva).
Ainoa Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset tavoitteet täyttävä skenaario on 'SSP1-1.9'. Tämän skenaarion mukaan ilmastopäästöt pitää lopettaa noin vuoteen 2050 mennessä ja sen jälkeen tarvitaan negatiivisia päästöjä.
Edellämainittu tarkoittaa, että ihmiskunnalla on reilut 30 vuotta aikaa lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttö kokonaan. Haastetta voi pitää aikamoisena, sillä sähköntuotannon lisäksi pitää dekarbonisoida teollisuuden energiankäyttö ja liikennepolttoaineet. Mutta tämäkään ei vielä riitä, vaan tulevaisuudessa tarvitaan menetelmiä, joilla aikaisemmin tuotettuja päästöjä kerätään ilmakehästä takaisin maaperään. Sen vuoksi parhaan mahdollisen energiatehokkuuden pitäisi olla ohjenuorana jo tässä ja nyt. Hiilidioksidin geologista varastointia on esitetty, mutta vielä on epävarmaa, onko varastointi mahdollista toteuttaa riskittömästi ja järkevillä kustannuksilla. Jäljelle jää luontaisten hiilinielujen voimistaminen maankäytön kehittämisen ja metsittämisprojektien kautta.
Jos näissä toimenpiteissä epäonnistutaan, on seurauksena ilmaston toivottua voimakkaampi lämpeneminen, mikä alistaa planeetan ekosysteemipalvelut valtaisalle stressille ja kasvattaa merkittävästi peruuttamattomien muutosten riskiä. Tällaisen maailman tuskin haluamme jälkeläisillemme jättää.
Eduskuntavaalit lähestyvät. Jos ehdokkaasi on sitä mieltä, että energiatehokkuusvaatimukset tai päästövähennystavoitteet ovat jotain, johon Suomi tai suomalaiset voivat suhtautua välinpitämättömästi, kannattaa harkita ehdokasta uudestaan.
Pääasialliset lähteet:
https://www.carbonbrief.org/explainer-how-shared-socioeconomic-pathways-explore-future-climate-change
Seneviratne, S., Rogelj, J., Séférian, R., Wartenburger, R., Allen, M., Cain, M., Millar, R., Ebi, K., Ellis, N., Hoegh-Guldberg, O., Payne, A., Schleussner, C-F., Tschakert, P. & Warren, R. "The many possible climates from the Paris Agreement’s aim of 1.5 °C warming". Nature, vol. 558, p. 41–49 (2018)
Minustahan mallien ja ennusteiden ei tarvitse olla täydellisiä, jos ilamstonvakiointitaakka jaetaan tasapuolisesti. Esimerkiksi Suomi näin pohjoisena maana tarvitsee jotain lämmitysenergiaa, koska homepesiä (0-energiataloja) ei kuitenkaan ehditä rakentamaan kovin nopeasti. Eli se tasapuolisuus on jotain muuta kuin yksi ja sama meloni jokaiseen päähän.
Toisekseen hiilijalanjälkeä lisäävä maahanmuutto tulisi tyrehdyttää, jos ei väestökasvua osata hillitä.
Kolmanneksi surkuttelen, että vaikka torium-voimalan koelaitos toimi jo 50-luvulla, sitä ei ole saatu kehitettyä kaupalliseksi vieläkään. Halpa ja riittoisa ydinenergia hillitsisi hiilipäästöjä jo ihan kaupallisilla perusteilla ja antaisi aikaa vuosisadoiksi kehitellä muita tekniikoita.
Neljänneksi totean olevani varsin pessimistinen hiilipäästöjen hillinnän suhteen, koska Kiina ja Intia yksi saavat päästöt pysymään nykytason suuruusluokassa, vaikka EU ja USA muutettaisiin luonnonpuistoiksi ja ulkoilmamuseoiksi. Tässä on vähän samankaltainen tilanne, kuin muovisten mehupillien kieltämisessä em. alueilla, jotta merien muovista päästäisiin eroon. Aasia työntää suurimman osan tästäkin saasteesta, ei niillä mehupilleillä ole mitään näkyvää merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, päästöt pitäisi saada painettua nollaan sekä Suomessa että Kiinassa ja Intiassa, joten sikäli tilanne on kyllä tasapuolinen.
Ilmoita asiaton viesti
Enpä usko näkeväni sitä päivää, jolloin Intia on hiilineutraali, vaikka vanhaksi toivonkin eläväni.
Ilmoita asiaton viesti
Intiassa itse asiassa on hyvin kunnianhimoinen uusiutuvaan energiaan tähtäävä ohjelma. Aikovat rakentaa 100 GW uutta aurinkovoimakapasiteettia vuoteen 2022 mennessä. Tämän voi suhteuttaa Intian koko olemassaolevaan hiilivoimakapasiteettiin, 200 GW. Aurinkokapasiteetti tietenkin tuottaa vähemmän energiaa kuin vastaava lauhdekapasiteetti, mutta Intia voi silti vielä meidät yllättää.
Ilmoita asiaton viesti
Aika juoksee, tutustuin Intian hiilivoimalasuunnitelmiin loppuvuodesta 2015 yhden blogiartikkelin verran. Tässä eräs lähteeni:
https://en.wikipedia.org/wiki/Ultra_Mega_Power_Pro…
Eivät näyttäisi kaikki olevan toteutumassa.
Sen sijaan jo toimivia suurvoimaloita on Intiassa melko pitkä lista:
https://en.wikipedia.org/wiki/Ultra_Mega_Power_Pro…
Sattumasähkö on eri tuote kuin kulutuskysynnän säätämä sähkö. Jälkimmäistä saadaan perinteisistä voimaloista. Siksi isokaan sattumasähkökapasiteetti ei takaa sähkön jakeluvarmuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä voit lueskella miten Intia konvertoidaan 100% uusiutuville ’sattumasähköllä’, ilman perinteisiä voimaloita ja todennäköisesti halvemmalla kuin ydinvoimalla. Merkittävimmät energianlähteet aurinko ja tuuli, keskeisin varastointitekniikka hajautettu akusto.
https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.13…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos linkistä. Näyttäisi laskelma perustuvan 2030-luvun (oletettuun) tekniikkaan ja hintatasoon. Olennaista on akkujen hintakehitys. Toistaiseksihan (kokeilutyyppiset?) verkkoakustot ovat tasanneet vain lyhytaikaisia (alle tunnin?) heilahduksia. Wikipediastakin puuttuu esimerkit isommista toimivista laitoksista:
https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6varasto
Jos tuo akustojen kytkentä verkkoon aloitettaisiin Intiassa vuonna 2030, niin olisikohan koko maa akutettu vuoteen 2050 mennessä? Sehän alkaa meikäläiselläkin tehdä tiukkaa päästä näkemään.
Ilmoita asiaton viesti
Käsittääkseni tässä on kaksi merkittävää tekijää. Intiassa aurinkosähkön tuotanto ja sähkönkulutus vastaavat ajallisesti hyvin toisiaan, joten varastointihaaste on monta kertaluokkaa pienempi kuin meillä, jossa kesän auringonpaiste pitäisi saada talteen talveksi. Ja toinen on juuri tuo odotettu akkujen hintakehitys.
https://www.nature.com/articles/nclimate2564/figur…
Ilmoita asiaton viesti
Itse en olisi niin pessimistinen. Vaikka aikaa on vähän, mitä tapahtui 30 vuotta sitten? Ei ollut äly-kännyköitä ja lukematon määrä äppejä. Jos sama kehityskaari ja vähän rahavirtojen ohittamista ase-teollisuudesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, siitä syntyisi melkoinen Cleantech-business. Tämä kanavoisi voimavaroja myös modulaaristen Torium-reaktoreiden valmistukseen liukuhihnalta.
Oikeastaan kysymys on vain uusista näkemyksistä ja sopimuskäytännöistä.
Ilmoita asiaton viesti
Toisinaan taas markkinaehtoinen kehitys tapahtuu hitaasti. Hyvänä esimerkkinä hehkulamppu, joka saatiin kauppojen hyllyiltä pois vasta viranomaispäätöksellä. Elinkaari kesti 150 vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
6. Näin on. Lakisääteiset prosessit ja erilaiset säädökset ovat kyllä hidastamassa kehitystä. Turhaa pyrokratiaa tulisi myös karsia ja järkevöittää kautta linjan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, mutta hehkulamppua ei olisi pitänyt lainkaan poistaa kaupan hyllyltä.
Erilaisten energialamppujen hävittäminen on ongelmajäte, niiden valmistus on saastuttavampaa ja valmistuksessa käytetään kehitysmaiden lapsityövoimaa hyväksi, ne lisäävät energian kulutusta omakotitaloissa Suomessa, kun niillä ei ole lämmittävää vaikutusta, ne tulevat kuluttajille ostohetkellä pahimmillaan kymmenen kertaa kalliimmiksi kuin hehkulamput, usein niiden valaisuteho saavutetaan vasta odottelun jälkeen ja monet niistä eivät kestä käytössä yhtään sen kauempaa kuin hehkulamputkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Toistat vanhoja myyttejä. Lampun tehtävä on valaista. Jos lisäksi tarvitaan lämpöä, se tuotettakoon vaikkapa lämpöpumpulla. Energialamppuja ei ole ollut pakko ostaa, hehku- ja halogeenilamppuja on kaupoista saatavana vieläkin (hamstraajille tiedoksi), joten halutessaan on voinut siirtyä suoraan LED-lamppuihin.
Lisäksi asuntokantaa kokonaisuutena katsottaessa ei pidä alkuunkaan paikkansa, että huonoista sähkölaitteista luopuminen lisäisi lämmitystarvetta. Tämä näkyy vaikkapa Helsingin tilastoissa: kotitaloussähkön kulutus on laskenut mutta kaukolämön kulutus ei ole noussut. Kyseessä on pitkän aikavälin trendi eikä minkään yksittäisen lauhan vuoden aikaansaama poikkeus.
Se, mitä sanotaan hehkulamppukielloksi, on osa EU:n ecodesign-direktiivistöä. Kyseessä on malliesimerkki onnistuneesta lainsäädännöstä: se on teknologianeutraalia, sillä on riittävät siirtymäajat ja sillä saadaan hyviä lopputuloksia.
Ilmoita asiaton viesti
Ydinvoimassa on ainoa realistinen mahdollisuus päästöjen vähentämiseen. muut keinot ovat vihreiden todellisuuspakoista satuilua.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän siinä on käymässä fossiilisten lopahtaessa. Lopahtaminen onkin ainoa syy paniikkiin.
Ilmoita asiaton viesti
Pitääkö odottaa fossiilisten loppumista ennenkuin tajutaan ottaa käyttöön ainoa toimiva vaihtoehto?
Ilmoita asiaton viesti
Fuusiovoimaa odotellessa….
Ilmoita asiaton viesti
Minun ymmärtääkseni Intiassa ei ole vihreitä. Siellä parlamentin enemmistö on hindunationalistinen kansanpuolue. Toisaalta kuten blogisti linkissään tiedotti, sieltä voi lukea minkälainen ohjelma Intiassa on käynnistymässä.
Ilmoita asiaton viesti