Mitä Pariisissa luvattiin

Kuten tunnettua, Suomi ja muut Pariisin ilmastosopimuksen ratifioimat maat ovat sitoutuneet yhteiseen tavoitteeseen minimoida ilmastonmuutoksesta aiheutuvia riskejä. Suomenkielisessä Wikipediassa sopimuksen tavoite kuvataan lakonisesti näin: "Sopimuksessa lämpötilan nousu rajataan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna". Mutta kovin vähän on keskusteltu siitä, mitä päästöille pitäisi tapahtua, jotta tuohon tavoitteeseen päästäisiin.

Ilmaston tulevaa kehitystä ennakoidaan ilmakehän käyttäytymistä simuloivien ilmastomallien avulla. Koska tulevaisuudessa tapahtuvia kasvihuonekaasupäästöjä ei tunneta, perustuvat ilmastomallit päästöjen kehityspolkuihin, eli RCP-skenaarioihin. Niitä rinnalle on laadittu SSP-skenaarioita, jotka sisältävät myös sosiaalisia kehityspolkuja, kuten ennakoidun väestönkasvun ja taloudellisen kehityksen. Kun RCP-skenaariot näyttävät odotetun lopputuloksen eri päästöskenaarioilla, on SSP-skenaariota käytetty myös sen arvioimiseen, millainen kehityspolku ihmiskunnan pitäisi valita, jotta lopputulos olisi toivottu (kuva).

Ainoa Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset tavoitteet täyttävä skenaario on 'SSP1-1.9'. Tämän skenaarion mukaan ilmastopäästöt pitää lopettaa noin vuoteen 2050 mennessä ja sen jälkeen tarvitaan negatiivisia päästöjä.

Edellämainittu tarkoittaa, että ihmiskunnalla on reilut 30 vuotta aikaa lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttö kokonaan. Haastetta voi pitää aikamoisena, sillä sähköntuotannon lisäksi pitää dekarbonisoida teollisuuden energiankäyttö ja liikennepolttoaineet. Mutta tämäkään ei vielä riitä, vaan tulevaisuudessa tarvitaan menetelmiä, joilla aikaisemmin tuotettuja päästöjä kerätään ilmakehästä takaisin maaperään. Sen vuoksi parhaan mahdollisen energiatehokkuuden pitäisi olla ohjenuorana jo tässä ja nyt. Hiilidioksidin geologista varastointia on esitetty, mutta vielä on epävarmaa, onko varastointi mahdollista toteuttaa riskittömästi ja järkevillä kustannuksilla. Jäljelle jää luontaisten hiilinielujen voimistaminen maankäytön kehittämisen ja metsittämisprojektien kautta.

Jos näissä toimenpiteissä epäonnistutaan, on seurauksena ilmaston toivottua voimakkaampi lämpeneminen, mikä alistaa planeetan ekosysteemipalvelut valtaisalle stressille ja kasvattaa merkittävästi peruuttamattomien muutosten riskiä. Tällaisen maailman tuskin haluamme jälkeläisillemme jättää.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Jos ehdokkaasi on sitä mieltä, että energiatehokkuusvaatimukset tai päästövähennystavoitteet ovat jotain, johon Suomi tai suomalaiset voivat suhtautua välinpitämättömästi, kannattaa harkita ehdokasta uudestaan.

Pääasialliset lähteet:
https://www.carbonbrief.org/explainer-how-shared-socioeconomic-pathways-explore-future-climate-change

Seneviratne, S., Rogelj, J., Séférian, R., Wartenburger, R., Allen, M., Cain, M., Millar, R., Ebi, K., Ellis, N., Hoegh-Guldberg, O., Payne, A., Schleussner, C-F., Tschakert, P. &  Warren, R. "The many possible climates from the Paris Agreement’s aim of 1.5 °C warming". Nature, vol. 558, p. 41–49 (2018)

 

KH
Sitoutumaton Espoo

Tekniikan tohtori, työssä sähköisen talotekniikan asiantuntijatehtävissä. Mielipiteet ovat omiani, eivätkä edusta organisaatioita, joissa työskentelen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu